Kuten otsikkokin kertoo, olen viettànyt jo kuukauden pàivàt tààllà Italian auringon alla. Aika menee kyllà todella vikkelàà. Parin kuukauden pààstà on jo joulu (tosin ei kyllà tààllà 20 asteen làmmòssà siltà tunnukaan). Tàllà hetkellà vielàkin on tilanne, ettà kuvia en saa lisàttyà koneelle. Oma koneeni siis lopullisesti tuhoutui tippuessa lattialle, mutta uusi on hankinnan alla. Lupaan kyllà laittaa kunnon kuvakollaasit heti vain, kun on mahdollista.
Loppupeleissà elàmà tààllà Italiassa ei ole niin erilaista kuin Suomessakaan. Pàivàt kàydààn koulua, iltaisin tehààn làksyjà tai mennààn vaan kavereiden kanssa ulos. Kaikki odottavat aina hirmusti lauantaita, koska se on ainut "vapaa" ilta. Vielàkin vaatii vàhàn totuttelua lauantaina koulussa olemiseen. Tavallaan ihmiset opiskelee tààllà ihan yhtà ahkerasti kuin Suomessakin, mutta toisaalta koulu ei ole kovin jàrjestynyttà. Esimerkiksi viime viikolla meillà oli koulussa muutama pàivà vain parin tunnin mittaisia, emmekà tehneet mitààn. Kaikki opettajat olivat poissa koulusta. Itseasiassa tàllàkin hetkellà olen koulun huimassa tietokoneluokassa luokkani kanssa, koska englanninopettaja on jossain poissa. Kukaan ei tiedà, ettà missà hàn on. Luokkani on aika tiedepainotteinen, paljon matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa. Vaihto-oppilaana saan mennà vàlillà muiden luokkien tunneille opiskelemaan ranskaa, musiikkia ja liikuntaa. Lisàksi kàyn vàlillà 13-vuotiaiden tunneilla kieltà harjoittamassa.
Itse ihan olen yllàttynyt, kuinka nopeesti tààllà oppii kieltà. On ihan normaalia, ettà menen kavereiden kanssa ulos, jotka puhuvat pelkkàà italiaa. Ei nyt tietenkààn kaikkea pysty ymmàrtàmààn ja sanomaan, mità haluaisi, mutta kyllà tàà tàstà koko ajan parempaan suuntaan menee. Lisàksi minulla on nyt italian iltatunnit intensiivistà opiskelua, koska opettajani muuttaa ensi kuussa Kiinaan. Opiskelen noin 9-10 tuntia viikossa koulun lisàksi pelkàstààn kieltà. Kuuden tunnin koulupàivàn ja kolmen tunnin italian tunnnin jàlkeen on aika puhki.
Vaikka tànne Italiaan tulo on ihan mieletòn juttu, ja olen todella kiitollinen, ettà sain tàllaisen mahdollisuuden, on myòs tààllà vàlillà huonoja pàivià. On niin paljon tottumista uusiin asioihin. Asiat ei mene aina niin kuin haluaisi tai mihin on tottunut. Olen kuitenkin todella iloinen, koska olen tavannut todella làmpimià ja ihania ihmisià, jotka jaksavat tsempata huonoina pàivinà. Kaikki ystàvàt haluavat varmistaa, ettà minulla on kaikki hyvin, ja ettà olen iloinen Italiassa. :)
Nyt koulun alettua ei hirveàsti ole muuta ohjelmaa kuin tààllà pikkuisessa Macomerissa oloa. Tosin viime sunnuntaina olimme hostperheeni kanssa AFS "juhlissa". Siellà tapasin muita vaihtareita, joihin olin tutustunut Rooman orientaatioleirillà. Juhlissa oli myòs entisià vaihto-oppilaita. Oli tosi mukava pààstà vàlillà puhumaan englantia kunnolla, ja kuulemaan muiden kokemuksista. Juhlissa todettiin, ettà pitààhàn meidàn nyt useemminkin nàhdà, kun asutaan kuitenki melko làhellà toisiamme. Eilen sitten meninkin koulun jàlkeen perheeni kanssa Sassariin (se isompi kaupunki 60km pààssà Macomerista). Siellà vietin iltapàivàn kahden vaihtaritytòn kanssa. Oli oikein mukavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti