En todellakaan tiedä, miten fiksusti alottaisin kirjottamaan. Alkuun voin vähän avata koko blogin juonta. Olen siis Saara, lähen 7.9. Italian Sardiniaan, Macomer nimiseen pikkukylään 10kk vaihtoon. Halusin luoda blogin, jotta jokainen vaihdostani kiinnostunut voi lukea kuulumiseni täältä, eikä tarvitse miljoonaan otteeseen selittää samoja asioita kaikille kiinnostuneille. Varmaan pääsette lukemaan tekemisistäni, kokemuksistani ja tuntemuksistani. Toivon myös, että vaihtoon lähtemistä harkitsevalle blogistani voisi olla jonkinlaista hyötyä!
En tosiaan ole mikään bloggauksen ammattilainen. En edes juurikaan ole lukenut kenenkään blogeja. Bloggerin käyttö ei siis todellakaan ole hallussa, mutta kaippa tässä ajan kanssa oppii :D, ette nyt siis ainakaan alkuun tule nauttimaan visuaalisesta puolesta. Tätäkin postausta olen yrittänyt väsätä joku 3 tuntia.
Lähden vaihtoon siis AFS-nimisen vaihto-oppilasjärjestön kautta. Se vaikutti toimivalta ja luotettavalta. Hyvä kaverini on lähdössä saman järjestön kautta Amerikkaan muutaman viikon päästä (läksiäiset on muuten jo perjantaina, ei kiva). Kaikki on toiminut tähän mennessä AFS:n kautta sujuvasti. Olen ollut tiedotustilaisuudessa sekä viikonlopun kestäneellä orientaarioleirillä, jossa meitä tulevia vaihtareita valmisteltiin vaihtoa varten.
Macomerissa minua odottaa nelihenkinen perhe. Siihen kuuluu tietysti äiti sekä isä. Lisäksi perheessä ovat -95 ja -91 syntyneet tytöt. Valitettavasti -95 syntynyt tyttö lähtee USA:han myös vaihtoon ja -91 syntynyt tyttö opiskelee pääsääntöisesti Milanossa. Olen siis käytännössä perheen ainut lapsi. Tulevaisuudessa näkee, onko se hyvä vai huono juttu. Tosin isäntäperheelläni on tarkoitus lähteä katsomaan tytärtään Jenkkeihin, joten minähän todennäköisesti pääsen siivellä mukaan :)!
Ei sitä oikein kunnolla vieläkään tajua, että lähtö on jo 5 vkon päästä. Muistan niin selvästi, kun sain vajaa vuosi sitten puhelin soiton, että sinut on valittu Italiaan vaihto-oppilaaksi. Sillon se tuntu joltain kaukaisen tulevaisuuden haasteelta. Vähitellen se kuitenkin alkaa tuleen todelliseks. En tiiä kuinka selviän hyvästeistä. Tällä hetkellä nimittäin olen todella tyytyväinen ja onnellinen elämääni Suomessa. Tuntuu toisaalta todella kurjalta lähteä, mutta toisaalta mua odottaa 5 vkon päässä ehkä elämäni yksi hienoimmista vuosista. En myöhemmin antaisi itselleni anteeksi, jos en olisi tarttunut tilaisuuteen.
On niin paljon sanottavaa, mutta tämä riittää alkuun. Tervetuloa lukijaksi! :)
