sitàsuntàtà

Ensinnàkin suuret pahoittelut, ettà tekstià ei ole tullut aikaisemmin. Hirveesti kiirettà pitànyt tàssà kahden viikon aikana. Koko aika ollaan tulossa ja menossa. Vauhti on kova, hirveesti vàsyttàà koko ajan. Toiseksi pahoittelut siità, ettà tàllà kertaa on kuvaton postaus. Onnistuin esitellessàni taloa kaverilleni skypessà heittàmààn koneeni siihen malliin lattialle, ettà tàllà hetkellà sen sijainti on jossain tietokonekorjaamossa. Nàà ààn ja òòn pilkutkin ovat aika mielenkiintoiset. :D

Tosiaan tàssà on ollut aika kiirettà parin kuluneen viikon aikana. Olen kàynyt làhimmàssà isommassa kaupungissa Sassarissa (100 000 asukasta) kaksi kertaa, toisessa kaupungissa Algherossa kaksi kertaa, kolmannessa kaupungissa Oristanossa kerran sekà perheen merenranta-asunnolla kerran. Kaiken matkustelun lisàksi kàyn 6 pàivànà viikossa koulussa, 6h italiankielen tunteja viikossa sekà ulkona oloa aina vain, kun on mahdollista. Tààllà ajetaan aika paljon autolla, esimerkiksi 70km matka ei ole mitààn. Kàvimme viime lauantaina sen matkan pààssà vain ostamassa kahvinkeitintà. Tààllà muuten ei saa sitten millààn suomalaista "peruskahvia", kaikki làhinnà inhoaa tààllà sità. Toinen juttu, mistà ei tykàtà alkuunkaan, on ananakset pizzassa. Suuri suosittu herkku taas on pizza, jossa on ranskalaisia pààllà. :D

Koulu alkoi minulla viikko sitten. Siellà olen saanut tosi paljon uusia ystàvià. Koko ajan tulee uusia ihmisià esittelemààn itsensà. Muistan ehkà viiden ihmisen nimen koko kaupungissa. Yleisesti tosi ystàvàllistà porukkaa. Helppo ottaa kontaktia. Tààllà on hupaisaa, kuinka ihmiset ovat niin "làheisià toisilleen". Ihmiset halailee, pussailee poskille, etc iàstà ja sukupuolesta riippumatta! Kaikkissa tekstiviesteissà, yms, làhetellààn aina "suukkoja". Ihan positiivista vaihtelua Suomen "kylmyyteen". Kaikki vaan huutaa koulussa "Ciao Saara!". Vàlillà hàvettàà, kun ei edes muista, missà kyseisen henkilòn on tavannut aikaisemmin. Oppitunnit ovat koulussa aikas tylsià. Koulu alkaa joka pàivà 8.20. Alkuun meillà on kolmea tuntia peràkkàin koulua, jonka jàlkeen 15min vàlitunti. Vàlitunnilla ihmiset saattaa syòdà jotain pientà vàlipalaa, mutta virallinen lounas nautitaan vasta koulun jàlkeen kotona. Tauon jàlkeen takaisin luokkaan saman ryhmàn kanssa koko aika. Koulu loppuu joko 13.20 tai 14.10. Ja tosiaan sità koulua kàydààn myòs lauantaisin....Vàlillà tààllà kyllà  kaipaa Suomen "jàrjestelmàllisyyttà". Tààllà saat tietàà seuraavan pàivàn lukujàrjestyksen pàivàà aikaisemmin. Muutenkin tuntuu, ettà kouluhenkilòkunta ei ole mistààn tietoinen (tai sitten minà vaan en ymmàrrà). Tunneilla en ymmàrrà oikein muista aineista kuin englannista, matematiikasta ja ranskasta jotain. Muut tunnit meneekin sitten istuessa ja kuunnellessa puhetta, jota et ymmàrrà juurikaan. Tosin englannin tunneilla on toisenlaista turhaantumista, kun ihmiset eivàt tiedà asioita, jotka Suomessa opiskelin itse n. seitsemànnellà luokalla. En voi ymmàrtàà, kuinka ihmisten englanninkielen osaamisen taso on niin huono tààllà. Kuitenkin nuoret opiskelee suurin piirtein ihan saman verran englantia kuin mekin Suomessa. Koulussa on ehkà kaksi oppilasta ja opettajaa, joiden kanssa olen voinut kàydà kunnollista keskustelua englanniks. Tosin olen ilonen, ettà englantia ei osata. Minà tààllà reippaasti pààsen puhumaan ja làhettelemààn viestejà melkein hyvàllà italialla jo!

Muuten olen tààllà perheen kanssa autoillut paikasta toiseen. Tosiaan kàvimme perheen kanssa merenrannassa. Sààt ovat pààsààntòisesti sellaiset tààllà, ettà saan varoa palamista. Sitten eilen olimme hostperheen kavereiden luona farmilla. Pààsin syàmààn siellà ihan uusia hedelmià yms. He myòs viljelevàt viinirypàleità omaa viinià varten. Aina tààllà tulee enemmàn tai vàhemmàn uutta vastaa. Lisàksi viime lauantaina olin yhden tytòn 18-v. "juhlissa" vuokratussa juhlapaikassa. Enemmàn se oli kuitenkin pàivàllinen kuin juhla. Ruokaa riitti! Tàsmennykseksi siis pàivàllisellà tààllà tarkoitetaan 20.30-22.00 vàlissà syòtàvàà isoa ateriaa. Iltapala on tuntematon kàsite. Ja sen halusin vielà juhlista sanoa, ettà oli hauskaa kaikesta huolimatta. Opin taas tuntemaan uusia ihmisià. Tààllà 18 vuotta on ihan yhtà iso juttu kuin Suomessakin. Ihmiset vuokraavat juhlatiloja yms. Myòs se on tààllà yhteistà Suomeen, ettà kavereiden kanssa on pààstàvà ulos viikollakin melkein joka pàivà. Ihmisillà on tapana mennà yhdessà baariin, pizzalle tai istumaan "piazzalle", joka on kàytànnòssà paikka, jossa on penkkejà. Nàin pienellà paikkakunnalla ei juuri muuta tekemistà ole, mutta seura korvaa tekemisen laadun. :D

Tàmà tàllà kertaa. Lupaan lisàtà kuvia paljon, kun saan sen romun joskus ehkà takaisin. Jos teillà on jotain kysyttàvàà, niin ihmeessà laittakaa kommenttiboksiin kysymyksià tulemaan. :)!

Sardiniaan kotiuduttu

Olen nyt siis oikeesti kokenut sen hetken, mitä olen monet kerrat vain kuvitellut jonain päivänä tapahtuvan. Sunnuntaina lähdin Roomasta orientaatioleiriltä viimein Sardiniaan. Sinä päivänä puhuin todennäköisesti viimeistä kertaa kasvotusten jonkun kanssa Suomea kymmeneen kuukauteen. Pakko vielä mainita, että Rooman orientaarioleiri oli todella positiivinen kokemus. Tapasin hirveästi uusia ihmisiä ja kaikkialla vallitsi positiivinen energia ja into. Tilannetta ei voi muuten kunnolla kuvailla, jos et sitä itse koe. Palaanpa takaisin varsinaiseen asiaan. :D Koko sunnuntaipäivän oli yhtä jännitystä. Matkustin lentokoneella neljän muun vaihtarin kanssa Alghero nimiseen kaupunkiin Sardiniaan. Sardiniassa on yhteensä n. 40 vaihtaria AFS:n kautta. Yksikään heistä ei ole suomalainen eikä asu lähellä, mikä toisaalta vähän harmitti.

Olen asunut nyt n. vuorokauden perheen kanssa. Muutamia kulttuurieroja ja kielisekaannuksia on jo ilmennyt. Kertaukseksi teille kaikille lukijoille mainittakoon, että asun siis hostisän ja -äidin kanssa. Heillä on myös 21 ja 17 vuotta vanhat tyttäret. Valitettavasti kuitenki 17-vuotias tyttö on juuri tällä hetkellä vaihto-oppilaana USA:ssa. 21-vuotias opiskelee pääsääntöisesti Milanossa, kuitenkin esim. torstaina hän tulee käymään täällä Sardiniassa. Hostvanhemmat ovat olleet tähän mennessä todella ystävällisiä. He haluavat, että tunnen oloni osaksi perhettä. Tänäänkin vain katsoin yhdessä hostäidin kanssa Rio-piirrettyä italiankielellä. Eniten kieli tuottaa ongelmia. Perheen isä ei osaa ollenkaa englantia ja äitikin vain vähän. Minulle käytännössä koko ajan puhutaan italiaa. Ymmärrän osan, mutta usein keskustelu menee siihen, että vastaan vain kylläkyllä ymmärtämättä mitään. Eilen hostisä luuli, että haluan soittaa Suomeen, vaikka oikeasti etsin roskista. Olo on aika väsynyt koko ajan, koska keskittyminen uuteen vieraaseen kieleen vaati paljon energiaa. Suurempia kulttuurieroja ei ole tullut vastaan. Totuttelemista vaatii kenkien käyttö sisällä. Lisäksi minua hiukan hämmensi aamupala. Tarjolla oli kolmea eri keksilajia vain. Myös rieskantapainen leipä suklaalevitteen kanssa oli mielenkiintoista lounaalla. Kulttuureja on erilaisia. En sano, että jokin olisi parempi kulttuuri kuin toinen.

Kaupunki siis, jossa asun, on Macomer. Se sijaitsee melko keskiosissa Sardiniaa. Asukkaita löytyy n. 11000. Lähimpään suureen kaupunkiin on tunnin ajomatka. Kouluni on n. 10 minuutin kävelymatkan päässä. Menen huomenna koululle tapaamaan rehtorin ja ilmeisemmin tekemään lukujärjestystä. Virallisesti koulu alkaa ensi maanantaina 17.9. Odotan jo innolla kouluun menoa (ihme kyllä). Tänään pääsin kiertelemään Macomeria omatoimisesti, sekä hostäidin ja uusien kavereiden kanssa. Kaupungissa on paljon asutusta pienellä alueella. Kauppoja löytyy melko monia. Ei mitään erikoista muuta kerrottavaa kaupungista. Minun silmiini se on perinteistä italialaista miljöötä. Tänään olin myös kaupunkia kiertelemässä perheen nuoremman tyttären neljän kaverin kansssa. Pari heistä osasa englantia. Ihmiset olivat oikein ystävällisiä ja kiinnostuneita. Tapasimme myös joitakin heidän kavereitaan. Oli kiva saada ikäistäkin seuraa välillä. Nuoret ovat Italiassa todella "lämpimiä toisilleen". Tytöt kulkivat käsikädessä kavereina kaupungilla. Ihmiset antavat poskisuukkoja ja lentosuukkoja ihmisille, jotka ovat vain heille tuttavia. Toisaalta se on ihan hauskaa vaihtelua Suomen "kylmyyteen".

Ehkä tässä oli kaikki kerrottava tällä kertaa. Pian minulla pitäis alkaa myös yksityiset italian tunnit 6h/vko vielä koulun lisäksi. Luulisi, että tässä alkaa pian muukin sujumaan kuin hymyily ja päännyökyttely. :)

Italiassa viimein

Noniin, täällä Italiassa vihdoin ollaan. Turvallisesti perille päästiin. Olen nyt Roomassa sunnuntaihin asti orientaatioleirillä (ei orientaario). Täällä ovat kaikki Italiaan AFS:n kautta tulleet vaihto-oppilaat koolla. Uusia ihmisiä, kieliä ja kulttuureita vilisee ympärillä. Väkeä on koolla useampi sata. Ei tänään olla oikein muuta tehty, kun tutustuttu toisiimme kiwipuun alla istumassa. Lämmintä on lähemmäksi 30 astetta, ja aurinko on paistanut. Porukka on todella energistä, sosiaalista ja avointa. Aina, kun uusi bussilastillinen vaihtareita saapuu pihaan, porukka hurraa kuin viimeistä päivää. Näitä pieniä kulttuurieroja. Tarvii suomalaisena vielä totuttelua tähän ylenpalttiseen energisyytee. :D  Suomalaisia täällä on yhteensä 14. Heihin olen parhaiten tutustunut. Tämä orientaatioleiri on jossain Rooman ulkopuolella olevassa leirikeskuksessa. Jonkin sortin giovannixxiii wlan löyty, joten pääsin heti päivittämään blogia. Kumminki sen verran huono nettiyhteys, että en nyt muutaman tunnin yöunien jälkeen jaksa enempää kuvia ladata.Tää reissu vielä tuntuu ihan lomalta, eikä niinkään 10kk:n vaihtovuodelta. No ensimmäistä päivää tässä vasta mennään ja muutama muu vielä edessä päin.

Ruoka on muuten älyttömän hyvää. En tiedä, pitäiskö huolestua. :D

tj3

 Niin äkkiä jäljellä oleva aika on huventunut muutamaan kymmeneen tuntii Suomessa. Sain n. vajaa vuosi sitten tietää, että minulla on vaihtaripaikka Italiassa, kuitenkin tuntuu, että juurihan tässä alettiin suunnittelemaan vaihtoonlähtöä. Ehkä vasta perjantaina aamulla matkalla lentokentälle tajuaa kunnolla, että nyt sitä mennään.

Ihan rehellisesti voin sanoa, että todellakin toisaalta haluaisin vain jäädä Suomeen. Kaikki hehkuttaa; "Vau, kui hienoo, että lähet Italiaa vaihtoo", mutta hetkittäin itsellä ei ole ollut täysin sama fiilis. On tosi vaikee jättää elämäni täällä Suomessa. En kuitenkaan voisi luopua tälläisestä mahdollisuudesta todellakaan! Olen tässä kuluvien päivien aikana tajunnut, että ei minun kannata surra Suomea liikaa. Nyt on lähdön aika ja 10kk päästä paluun. Näillä mennään. Saan olla todella onnellinen ja kiitollinen, että minulle on tullut tilaisuus lähteä. En toisaalta malta enää odottaa, että pääsen elämään italialaista elämääni! :)

Parin menneen viikon aikana on ollut huimasti kiireitä, menemisiä ja tulemisia joka suuntaan. On pitänyt käydä ostamassa hostperheelle tuliaisia Suomesta (Suomalaista designia ja musiikkia). Olen käynyt hoitamassa asioita kelassa, poliisilaitoksella, maistraatissa ja koulussa. Lisäksi tässä kuluneen kahden viikon aikana olen käyny Helsingissä kolme kertaa, mistä löytyykin alta muutama kuva. Tänään tulin Vierumäeltä kahen yön mökkireissulta kavereiden kanssa. Ja kaiken tämän muun joukossa järjestin kotona läksijäiset. Sain mahtavia lahjoja ja kakkua :D! Kiitos vielä kerran niistä!

Kaksi viimeistää päivää nyt täällä Suomessa on melkeinpä täyteen buukattu. Kauhulla odotan huomenna tehtävää pakkausta. Lisäksi vielä ihmisten hyvästeleminen on edessä, mutta kyllä mä selviän :)!

 Helsingin reissulta:

Sisko <3

Ja läksiäisiäni: