Mità kuuluu? Se on kysymys, mihin saan vastata pàivittàin.
Tààllà on arki asettunut paikoilleen, kieli kehittyy koko ajan ja kulttuuriin sopeutuminen edistyy. Alkaa vihdoin sujumaan spagetin syòntikin pelkàllà haarukalla!
Koulussa parit kokeet olen jo pààssyt tekemààn. Koin aika haastavaksi làhteà kemian koetta italian kielellà tekemààn, mutta tàrkeintà on, ettà edes yritàn! Unohdin kertoa aijemmin, mutta ehkà noin pari viikkoa sitten koulussa oli tulipalo, mutta kellekkààn ei kàynyt mitààn. Tilanne nàyttàà kuvassa pahemmalta, mikà todellisuus oli. Palon jàlkeen seuraavana pàivànà oli taas mentàvà kouluun normaalisti.
Hassua kuulla suomen sààstà, lumesta, ja kertoa siità paikallisille. He ovat ihan ihmeissààn. Viime viikolla menin shortseissa kouluun ja kàvin meressà uimassa. Sen verran làmmintà tààllà on!
Viiko sitten leivoin suomalaista pullaakin perheessà. Ei semmosta herkkua ollut ennen nàhnykkààn. Tàysin onni ei ollut myòtà leivonnoissa, ei kardemummaa, kaneli jauhettiin kanelitangoista ja lopputulos oli joltain osin vielà aika palanut. Ohessa kuitenkin kuva vàhemmàn palaneista.
Olen saanut Suomesta selviytymispakettia, purkkaa, salmiakkia, hapankorppua ja lukemista! Ei ollut ihan jokaisen italialaisen mieleen salmiakinmakuinen purkka. Toivottavasti seuraavasta paketista lòytyy sità kaardemummaa niiden "oikeiden" pullien tekoon.
Eilen tyttòjen kanssa yritettiin vàrjàillà mun hiuksiani. Vaikka viisi eri kampaajatarta hiuksiani laittoi, ei suurta eroa entiseen ole. Kuitenkin tykkààn niistà. Nàissà kuvissa ei vielà uusia hiuksia ole, mutta seuraavaan postaukseen yritàn saada hyvàà kuvaa (kuulostaakin tyhmàltà "nàissà kuvissa ei kyllà hiuksia olekaan"). :D
Viime viikolla kàvin neljààn eri otteeseen puhumassa kokemuksistani tààllà Italian Sardiniassa. Tarkoitus oli kannustaa nuorempia làhtemààn vaihto-oppilaaksi. Jànnitin hirveesti, mutta siinà vaiheessa oppilailla oli vain hauskaa, kun alkoi puhe ajoittain takkuilemaan. Kuitenki olen kyllà rehellisesti ylpeà, kuinka hyvin olen pystynyt kehittàmààn kielitaitoani nollasta tàmàn hetkiseen tilanteeseen seitsemàn viikon aikana. Alan koko ajan enemmàn olemaan yksi koulun oppilaista. En ole enàà niin paljon oudonnàkòinen, kylmàssàasuva ja suomeapuhuva vaihto-oppilas!
And english version (not perfectly correct one)
How are u doing? That is the question, where I have to answer almost everyday.
Here routines are settled, I learn everyday more language and I am getting used to culture better. Finally I can eat spaghetti only with fork.
Already I have done a couple of exams at school. I found quite challenging to do chemistry test in italian, but the most important thing is, that I try my best. I forgot to tell you earlier that there was fire at school about a couple weeks ago, but nobody hadn't hurt! Actually the situation seemed worse than the reality was. We had to go to school next day normally.
It's funny to hear about finnish weather, snow and tell about it to local people. They are just amazed. If here would be snow, the school would be possibly closed. Last week I went to school with shorts and swimming to sea. So this is a little bit different than Finland.
A week ago, I baked some finnish pastries at home (called pulla). Pulla was a new thing for locals. The baking wasn't the bed of roses. I hadn't cardamom (special ingredient) or right cinnamon, and the final result was a little bit burned. :D
I have got a survival kit from Finland: bubble gum, salted liquorice, rye crisp bread and some finnish reading! Italians not really like taste of salted liquorice bubble gum. Hopefully there is cardamom in next package, so I can make the "real" pullas.
Yesterday the girls tried to dye my hair. Altough five different hairdressers tried to make my hair, but the final result is not a big difference in the former case. However, I like my hair. There isn't my new hair in these pics, but later I will show u. (sounds stupid to say "There isn't my hair.."). :D
Last week, I went to four different occasions to talk about my experiences here in Sardinia, Italy. The aim was encourage the younger ones to leave an exchange. I was really scared to talk, but it was only funny when I said something in a wrong way. At the end, I am really honestly proud of how well I have been able to develop my language from zero to the current situation in seven-week period. I becoming more and more on of the school's students. I am no longer so much weird looking, nordic area inhabitant, Finnish-speaking, exchange student!
