Sardiniaan kotiuduttu

Olen nyt siis oikeesti kokenut sen hetken, mitä olen monet kerrat vain kuvitellut jonain päivänä tapahtuvan. Sunnuntaina lähdin Roomasta orientaatioleiriltä viimein Sardiniaan. Sinä päivänä puhuin todennäköisesti viimeistä kertaa kasvotusten jonkun kanssa Suomea kymmeneen kuukauteen. Pakko vielä mainita, että Rooman orientaarioleiri oli todella positiivinen kokemus. Tapasin hirveästi uusia ihmisiä ja kaikkialla vallitsi positiivinen energia ja into. Tilannetta ei voi muuten kunnolla kuvailla, jos et sitä itse koe. Palaanpa takaisin varsinaiseen asiaan. :D Koko sunnuntaipäivän oli yhtä jännitystä. Matkustin lentokoneella neljän muun vaihtarin kanssa Alghero nimiseen kaupunkiin Sardiniaan. Sardiniassa on yhteensä n. 40 vaihtaria AFS:n kautta. Yksikään heistä ei ole suomalainen eikä asu lähellä, mikä toisaalta vähän harmitti.

Olen asunut nyt n. vuorokauden perheen kanssa. Muutamia kulttuurieroja ja kielisekaannuksia on jo ilmennyt. Kertaukseksi teille kaikille lukijoille mainittakoon, että asun siis hostisän ja -äidin kanssa. Heillä on myös 21 ja 17 vuotta vanhat tyttäret. Valitettavasti kuitenki 17-vuotias tyttö on juuri tällä hetkellä vaihto-oppilaana USA:ssa. 21-vuotias opiskelee pääsääntöisesti Milanossa, kuitenkin esim. torstaina hän tulee käymään täällä Sardiniassa. Hostvanhemmat ovat olleet tähän mennessä todella ystävällisiä. He haluavat, että tunnen oloni osaksi perhettä. Tänäänkin vain katsoin yhdessä hostäidin kanssa Rio-piirrettyä italiankielellä. Eniten kieli tuottaa ongelmia. Perheen isä ei osaa ollenkaa englantia ja äitikin vain vähän. Minulle käytännössä koko ajan puhutaan italiaa. Ymmärrän osan, mutta usein keskustelu menee siihen, että vastaan vain kylläkyllä ymmärtämättä mitään. Eilen hostisä luuli, että haluan soittaa Suomeen, vaikka oikeasti etsin roskista. Olo on aika väsynyt koko ajan, koska keskittyminen uuteen vieraaseen kieleen vaati paljon energiaa. Suurempia kulttuurieroja ei ole tullut vastaan. Totuttelemista vaatii kenkien käyttö sisällä. Lisäksi minua hiukan hämmensi aamupala. Tarjolla oli kolmea eri keksilajia vain. Myös rieskantapainen leipä suklaalevitteen kanssa oli mielenkiintoista lounaalla. Kulttuureja on erilaisia. En sano, että jokin olisi parempi kulttuuri kuin toinen.

Kaupunki siis, jossa asun, on Macomer. Se sijaitsee melko keskiosissa Sardiniaa. Asukkaita löytyy n. 11000. Lähimpään suureen kaupunkiin on tunnin ajomatka. Kouluni on n. 10 minuutin kävelymatkan päässä. Menen huomenna koululle tapaamaan rehtorin ja ilmeisemmin tekemään lukujärjestystä. Virallisesti koulu alkaa ensi maanantaina 17.9. Odotan jo innolla kouluun menoa (ihme kyllä). Tänään pääsin kiertelemään Macomeria omatoimisesti, sekä hostäidin ja uusien kavereiden kanssa. Kaupungissa on paljon asutusta pienellä alueella. Kauppoja löytyy melko monia. Ei mitään erikoista muuta kerrottavaa kaupungista. Minun silmiini se on perinteistä italialaista miljöötä. Tänään olin myös kaupunkia kiertelemässä perheen nuoremman tyttären neljän kaverin kansssa. Pari heistä osasa englantia. Ihmiset olivat oikein ystävällisiä ja kiinnostuneita. Tapasimme myös joitakin heidän kavereitaan. Oli kiva saada ikäistäkin seuraa välillä. Nuoret ovat Italiassa todella "lämpimiä toisilleen". Tytöt kulkivat käsikädessä kavereina kaupungilla. Ihmiset antavat poskisuukkoja ja lentosuukkoja ihmisille, jotka ovat vain heille tuttavia. Toisaalta se on ihan hauskaa vaihtelua Suomen "kylmyyteen".

Ehkä tässä oli kaikki kerrottava tällä kertaa. Pian minulla pitäis alkaa myös yksityiset italian tunnit 6h/vko vielä koulun lisäksi. Luulisi, että tässä alkaa pian muukin sujumaan kuin hymyily ja päännyökyttely. :)